I have used the phrase "I'm sorry I don't drink coffee" as long as I remember. I used to say "I don't drink tea either" until I was around 16—17 years old and became frustrated that in too many family meetings / celebrations there weren't other options than those two. As a teenager I felt a slight pressure to have and like either tea or coffee (water seemed extremely dull when adults were drinking coffee hey) Having heard plenty of stories about coffee-caffein addicts I didn't feel like even trying coffee so I wondered if I could make myself accustomed to tea instead. It began when I went to visit my neighbor every Monday to watch Prison Break... She had always a cup of green tea with lemon -- and one night I bravely decided to take some too! My first reaction. EW! Really yucky! "How can people drink this?" My friend put a huge tea spoon of honey to hers and I figured I should try that as well. Noooope. Didn't work but I drank the whole thing up anyways — partly because didn't really dare to throw it away. I was sharing my tea experiences with my friends afterwards and heard someone say that they add some milk to their tea. That was new. This time, even though my neighbor tried to convince me that green tea and milk don't go well together, I decided to try it. Better! AH. Curious, I went home and chose a bag of black tea from my mom's tea collection, added milk —and I could finally understand why people drank it! Still to this day I don't really fancy green lemon tea or tea without milk..:D Finally, years after, I've grown to like the taste of coffee too. In the US I had a few frappes when we went out with my friends (icy, blended latte) and I've figured that unless the cafeteria is exquisite or called a "tea house", their tea is most likely just average and I prefer trying their coffees. Adding a lots of milk to go with the strong taste, coffee turns out to be kind of delicious but this is still a news for me haha! I don't see myself drinking normal plain coffee ever in the future — and tea is well enough for my satisfaction. (#tealovers) But with all that being said, the following is one of my newest food crushes. Seeing S's leftovers in the coffee maker every morning made me curious... What would happen if...?
0 Comments
When you discover who God created you to be you'd never want to be anyone else. So my last post was all about food (in Finnish) and how it is wise to take care of your body through good choices. Setting healthy boundaries helps us to keep the good stuff in and the bad stuff out. This applies to all dimensions of our lives, spirit-soul-body, relationally and individually. People perish for lack of knowledge says the Bible (Hosea 4:6). In that passage the people of God had ignored the law of God and rejected to KNOW Him, which was the reason God lifted off His blessing hand for a season and let them experience their folly. They rejected godly wisdom and were sinning against God, one another and themselves -- and the earth was aching under it's consequences. When I was thinking about ignoring understanding in general, I saw that our health heads toward a sure decay if we keep rejecting the "Help me! Stop running I'm in pain!"-signs that our body tries to give us. Hurt people hurt people. Waking up tired every morning... constantly? Staying tired the whole day - every day? Never getting excited about anything? Numbing your feelings..? Not allowing anyone to come close enough to truly see you? The list goes on. There is a cry within the heart of this generation that needs to be answered. I don't think those answers can be found apart from Jesus because all the treasures of wisdom and knowledge are hidden in Him (Colossians 2:3). So how did God, in His brilliance and captivating wisdom, create our bodies to function? That's an intriguing question indeed! Even though I begun in the context of nutrition, the answer doesn't solely lie in what you put in your body through your mouth but what goes in through relationships and what is cultivated between your ears. My desire is to see God's children WHOLE and HAPPY, mature and perfected in Christ – emotionally, relationally, physically, spiritually – not lacking anything. To get there, we must be intentional. But how to keep burning without burning out? How to cultivate the fire? How to sustain a revival? I'll leave it here this time and wish you an ABSOLUTELY BLESSED NEW WEEK. Go ahead and try out my delicious discovery! Lingon berry & root beet smoothie! (You might like trying cranberries if lingon is not available) AN IRRESISTIBLE lingon berry smoothie / VASTUSTAMATON puolukkasmoothie
Put it all in the magical smoothie maker, blend until mixed, ENJOY and write and encouraging word for someone today!
Tän blogin suunta on kohti kokonaisvaltaista ja täyttä elämää. Tahdon, että jokainen solu ja ajatus mussa rakastaa Jeesusta ja haluan pitää huolta myös mun kropasta, jossa Hän majailee. Ja siks haluan kirjoittaa tänään ruuasta (bravó!). Ehkä tähän blogiin siis tulee tän postauksen myötä jonkinlainen lifestyle-sävy, jos nyt tykkää luokittelusta, mutta vaatteita en kyllä vois alkaa kuvaamaan, ei huolia. Sidenote: On tuntunut niin hyvältä tulla takaisin omaan seurakuntaan ja nähdä, että kaikkien suulla ja sydämessä sykkii yksin Jeesus. Kuin siistiä! Ei vois parempaa pyytää.
Mietin, mikä kuvais mun ruokafilosofiaa. Nimittäin kaikilla on jonkunlainen sellainen, vaikkei sitä tietoisesti olisi ajatellutkaan. Joten, kun nyt haluan tätä blogini RUOKA - (woop woop!) valloitusta jotenkin alustaa, niin kyllä se on tietynlainen puhtaus yhdistettynä uteliaisuuteen. Nautin luovista tavoista laittaa (oikun ois aina kotimaisia) vihanneksia, rakastan omenoita haha, täysjyväviljoja, kookoshiutaleita (totutan mun kämppistä niihin #jeeee terkkuja), pähkinöitä ja siemeniä, intialaista ruokaa, clipperin chai-teetä (jos Herra soisi niin vaikka joka aterian yhteydessä) ja hyviä mausteita. Huomaan, että mitä prosessoidumpaa jokin tuote on (kuten muunneltu maissitärkkelys ja aspartmaami), sitä vähemmän mun tekee mieli sitä suuhuni laittaa, eikä mua haittaa sanoa ei kun tarkoitan ei. Kieltämättä arveluttaa kun ihmiset lähtevät hieman 'parantelemaan' Taivaan Isin luomistyötä – ja kas kummaa jos high fructose corn syryp ei sulakaan kropassa ja saa aikaan lihavuutta (alhaalla video). Amerikka oli täääynnä ihmeellisen värisiä (väriaineet) herkkuja ja ne oikeastaan ällöttivät kuin houkuttelivat maistamaan. Ehkä jotain ihmetyttää, etten yläkoulun jälkeen ole ostanut itselleni karkkia kuin muistaakseni kerran, ja senkin pussin syömisessä kesti varmaan puoli vuotta! :D (tulee kyllä kaverilta maistettua, ilman kummempia intohimoja tosin) Mutta annas kun meillä töiden taukotilassa on raakasuklaata maistiaiseksi. En kestäää! YES! Voiko olla parempaa? Oon siis niitä ihmisiä joita ihastuttaa ajatus siitä, kuinka erinomaisen kakun voikaan valmistaa manteleista ja banaani-avocado-kaakao-mössöstä ilman lisättyä sokeria. Amerikassa oli siis paljon överijuttuja, mutta niiden keskellä oli toisaalta tosi fine mennä kaikessa vastavirtaan halutessaan (ylipäänsä tämä yees anything goes if it makes you feel good -new age thinking). Jos kuitenkin pysytään ruoka-aiheessa, niin Jumala loi meille ihan valtavan hienot kropat ja on todellakin viisasta pitää niistä huolta kiinnittämällä huomiota siihen, mitä syö. Se, miten mun keho voi, vaikuttaa mun mieleen, tunteisiin, terveyteen, jaksamiseen, sosiaaliseen ja hengelliseen elämään. On varmaan aika helppo ymmärtää, että vihollinen nauttii suunnattomasti kun jollain elämän osa-alueella ei ole tasapainoa. On haaste kuulla Jumalan ääntä jos kroppa on ylikierroksilla karkeista tai energiajuomista jne. ja basic-juttu esimerkiksi kriisin aikana on pitää huolta siitä, että nukkumisrytmi pysyy hyvänä ja tulee syötyä terveellisesti, mikä luo hyvän perustan paranemisprosessille tunteissa ja mielessä! Elämä ei ole aina yhtälöä 1+1. En esimerkiksi voisi palauttaa huonoa päivää ainoastaan aamulla ahmittuun keksipakettiin (sillä voin oppia käsittelemään tunteeni). Sen verran omasta kokemuksesta kirjoitan, että tiedän, miltä tuntuu olla painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen. Yläkoulun loppuessa päätin Jeesuksen kanssa, etten enää jaksa peitellä itseäni: niin likaista sydäntäni kuin sitten kätkeytyä kameralta, kun en halunnut katsoa ja kohdata sitä, miltä näytin. Haluan muuttua Jumala! Toivon, että sait kiinni ajatuksistani ja löysit sydämeni näistä sanoista. Jos huomaat elämässäsi negatiivisen kierteen, niin tänään on se päivä kun voit sanoa ei ja alkaa murtaa tylsää kaavaa. Sinun ei tarvitse jäädä olosuhteiden uhriksi ja vangiksi. Sulla on Pyhän Hengen voima taivaasta tukemassa hyviä, jumalallisia valintoja, jotka ovat täynnä VAPAUTTA ja ELÄMÄÄ Jeesuksessa. Oma vinkki: kohtaa itsesi. Kohtaa Jumala. Ota selvää tunteistasi ja niiden lähteistä. Kysy itseltäsi, miten voit ja sen jälkeen miksi! Hahaaa, I pray you'd wake up with hunger pains for Jesus!
Joo, ja nyt tämän saarnan jälkeen haluan kuitenkin esitellä sinulle PULLAN, koska meillä oli juuri kuluneella viikolla ihan mielettömät tuparit. Tosi rehti pulla tämä kuitenkin on, sillä S:llä oli kaapissa luomusokeria ja luomuvehnäjauhoja. Itse asiassa, jos olisin tajunnut, että meillä oli vielä jäljellä stevia-sokeria, olisin varmaan testannut sitä tässä, mutta se jää sitten ensi kertaan hehee. Tästä ei tullut liian makeaa omaan makuuni ja saadun palautteen mukaan suhteet näyttivät toimivan!
Ajatus reseptiin lähti siitä, että me tajuttiin S.n kanssa, että olis kiva tehdä juhliin jotain itsekin (meidän priorisoitu energia siis kului ohjelman suunnitteluun). Eli, ei aikaa käydä kaupassa joten mitäs mitäs meidän jääkaapissa onkaan?? Tyypillinen tapaus. Ja silloin muistin S:n juuri edellisellä viikolla tehneen maailman parhaimpia sämpylöitä, joita kohotettiin yön yli jääkaapissa, mikä teki niiden rakenteesta ihanan huokean! Toimisiko se pullan kanssa myös? Pienensin vähän tavallista pullareseptiä ja näin kävi:
|
Heavenly
|