Mitä on rakkaus? Se on enemmän kuin yksisarvisten kuvia ja sydänhymiöitä. "Rakastaa" on verbi. Sen kokeminen synnyttää naurua, hymyä, laulua, iloa ja voimaa! Se on tekoja, uhraamista ja toisen itseään parempana pitämistä. Rakkaus yhdistää ja rakentaa. Se parantaa ja vahvistaa, uudistaa ja innoittaa. Jumala on rakkaus. Häneen katsoessani opin, mitä rakkaus todella on. Mun rakas, rakas ystävä ja serkku kirjoitti todella kauniisti rakkaudesta omassa blogissaan Live as one who is outrageously loved seuraavaa: We try to endlessly find it, grasp it, understand it, define it and sometimes even avoid it. It scares us, intrigues us and invites us. Love is never passive. –– It’s a powerful, vulnerable and scary, but oh-such a rewarding… choice. And our lives are wrapped around it. (Aloin itkeä liikutuksesta kun luin hänen blogitekstinsä. Joo, se oli niin hyvä!) Susanna antoi mulle joululahjaksi huulipunan. Hän sanoi: Heidi, your words are powerful. God has given you a voice. Ah, mä tiedän. Mutta koska se ei aina näytä samalta kuin muiden kohdalla, minun tekisi mieleni välillä pitää suuni vain kiinni. En tiedä kaikkea, puhun eri tavalla kuin muut, enkä voi miellyttää kaikkia. "En osaa!" Ja kuitenkin tiedän, että annan Jumalalle kaikkein suurimman kunnian ja ilon olemalla oma itseni — en väkisin koittamalla olemalla joku toinen. Hän teki minusta tälläisen, ja se miellyttää häntä. Suurin iloni on tuntea Jumala, joka tietää kaiken ja siunata hänen nimeään sillä, mitä hän on antanut minulle. Oli se mitä vain, en voi odottaa sitä päivää että "tulisin täydelliseksi". Haha, se olisi tyhmää yksinkertaisesti jo siksi, ettei sitä koskaan tule. Ja toiseksi, haluan kylvää siemenet, jotka olen saanut, jotta voisin saada sadon ja taas uusia siemeniä. Olla uskollinen pienessä. Just hyvä! Elikkä, with that all being said, tässä on mun uusin videoblogi! :) Koitin nauhoittaa sitä ehkä neljä kertaa ja tämä kyseinen oli niistä parhain. Youtubessa minulla on varmaan kolme videota, joita en koskaan laittanut esille. Hahaaa! Surprise! It doesn't always work out. Muuten, ensimmäisen kerran kun koskaan nauhoitin omaa lauluani (ehkä 2008), minulla oli suuria vaikeuksia edes kuunnella nauhalta omaa ääntäni. Kieriskelin noloudessa kun kuuntelin epävireistä kitaraani ja laulunpätkiäni. Jostain syystä en kuitenkaan antanut periksi, vaan harjoittelin, nauhoitin uudelleen ja jatkoin yrittämistä! Kuinka palkitsevaa! Nyt olen tässä ja itseasiassa tykkään äänestäni. En ehkä kirjoittaisi tätä tekstiä sinulle, jos olisin jäänyt häpeän alle, enkä olisi uskaltanut olla haavoittuvainen. Halusin jakaa tämän, koska olen huomannut kuinka ihanan vapauttavaa on nähdä, että suuresti arvostamani, (väkevät Herran voitelemat tyypit) ovat hekin kuitenkin ihmisiä. Uskon, että siellä ruudun takana on valtavasti lahjakkuutta ja potentiaalia, joka vain odottaa ulos pääsemistään! Yes, tarkoitin juuri sinua! LOTSOFOLOVE.
Kuva: pintrest.
0 Comments
|
Heavenly
|