Minun Jumalani. Tärkein ja arvokkain. Syvä kaipaukseni sinun puoleesi erottaa minut. Ja sinun rakkautesi minua kohtaan merkitsee minut, voitelee minut ja pyhittää minut. Sinä käännät kasvosi minun puoleesi. Yhä syvemmin sinä tavoittelet minun rakkauttani –– ja minä vastaan sinulle iloiten: tulen luoksesi juosten. Tulen luoksesi laulaen ja riemuiten. Sinä olet Minun Jumalani. Kallein ja arvokkain. (Julkaisen uudelleen kolme vuotta kirjoittamani tekstin!!) Mikä saa ihmisen jättämään kaiken ja seuraamaan sinua? kysyn vavisten, sillä tiedän vastauksen. Murrun sen painon alla, sillä tiedän, että Sinua voi seurata vain kaiken antaen. Vain Sinä voit saada ihmisen myymään kaiken omaisuutensa, jotta hän voisi omistaa sen, mikä todella sydämen täyttää. Ymmärrän, että puhe Jeesuksesta on hullutus tälle maailmalle. Ja silti, maailmakin sen jo aavistaa, että vain Todellinen Rakkaus voi saada meidät nousemaan vuorille. Vain Todellinen Rakkaus saa ihmisen sukeltamaan syvyyksiin, kulkemaan läpi autiomaan, seilaamaan läpi valtamerten ja uskomaan siihen, että HÄN ON. Hän on vielä enemmän. Hän on kaiken uhrauksen arvoinen. Ystäväni, luulen, että joskus unohdamme opetuksessamme Jeesuksen opetuslapseudesta ja seuraamisesta rakkauden. Minut on kasvatettu tuntemaan lain paino: sinä kuuntelet ja sinä tottelet. Piste. Tiedän varsin hyvin sen olevan totta: sain kuolla ja maailman orjuudesta antautua Kristukselle ja tulla hänen orjakseen, palvelijakseen –– ja että jokaisen meistä täytyy kulkea Jumalan valtakuntaan kapeasta portista, jonka suulla riisutaan kaikki, sillä pelastus on yksin armosta uskon kautta. Ei ole toista tietä, ja se joka niin väittääkin on valehtelija, eikä tunnusta Jeesusta Herraksi. Kuitenkin, tahdon jakaa sinulle seuraavaa: suuren salaisuuden Jumalan rakkaudesta. Totuus ei lopu tähän, vaan se vain kasvaa ja syvenee. Taivaallinen Isämme tahtoo palauttaa tuhlaajapojan paikalleen, vaikka poika tiesi, ettei enää olisi ollut arvollinen kutsuttavaksi hänen pojakseen. Jumala on antanut meille ihmeellisen armonsa kautta lapsen aseman, eikä Jeesus häpeä kutsua meitä veljikseen (Hepr. 2:11)! Tervetuloa Jumalan valtakuntaan, jonka kulttuuri ja toimintaperjaatteet eivät löydä maallista vastinetta. Jeesuksen seuraaminen näyttää ulkopuolisen silmin täysin erilaiselta kuin valtakunnan sisältä tarkasteltuna. Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua – korvani sinä avasit – polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Sinun tahtosi, Jumala, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni. (Psalmi 40:7,9)
Tiedän, että sinäkin tunnet uhrauksen painon. Se saa olon epävarmaksi ja epämukavaksi, kunnes astumme siihen sisälle ja päätämme seurata Kutsujaa. Raamattu sanoo, että Jeesus kärsi ristin edessään olevan ilon vuoksi. (Hepr 12:2) Jeesus kärsi ristin kuoleman — edessään olevan ilon tähden. Välillä rakkaus sattuu syvältä, eikä se ole helppoa, mutta se antaa meille suuremman ilon kuin kukaan voi saada "viinin tai viljan runsaudesta". Instant-gratification-kulttuurissa voi välillä olla vaikeaa käsittää, että meidät on kutsuttu keräämään aarteita taivaisiin. Tiedämme, että tämä tie vie yltäkylläiseen ja rikkaaseen elämään Kuninkaan lapsina. Voit varmaan jo nähdä, mistä puhun? Totuus on, että sydämeni rakastaa saada kulkea hänen tiensä. Se on täyttymyksen ja lupausten tie. Meidän Jumalamme itse antoi Jeesuksessa täydellisen esimerkin rakkaudesta, uhraamisesta, nöyryydestä ja kuuliaisuudesta. Vain hullu rakentaa elämänsä sille, mikä ruostuu (Luuk. 12:15). Koin kerran hiljaisen kysymyksen hengessäni: Heidi, tahdotko seurata minua tässä? ja tuossa hetkessä tiesin, mitä vastaus KYLLÄ tarkoittaisi. Kyyneleet valuivat poskilleni kun ymmärsin kysymyksen vaatimuksen, joka oli liian suuri minun yksin täyttää. Ihmettelin, miten Jumala, vaikka tiesi tämän varsin hyvin, silti tahtoi kysyä sitä minulta. Miten oli mahdollista, että hän tahtoi antaa minulle rakkauden ja voiman seurata häntä, jotta voisi palkita minut siitä, että kuljen hänen voimassaan? Vastaan yhä tänäkin päivänä: Jeesus, sinä tiedät, että rakastan sinua. Sinä tiedät, miten tuo rakkaus merkitsee minut ja mitä se vaatii ja saa minut tekemään. Annan kaikkeni, jotta voisin olla lähellä sinua. Jeesus, minä tahdon koko sydämestäni seurata sinua.
There are lovers and there are workers. Lovers get more work done than do workers. A passionate lover will always outperform a good servant in pleasing Him. / Mike Bickle Rukoilen, että tämä teksti saa sinut pohtimaan sydämessäsi, mitä Jeesuksen seuraaminen sinulle merkitsee. Kun laskit kustannukset, mitä koit sisälläsi ja mitä tapahtui elämässäsi? Onko elämä Jumalan lapsena sinulle raskasta työtä ja arvaamattoman Isän miellyttämistä? Tai oletko kokenut sen, että rakastat häntä niin paljon että on ihan sama, miltä se näyttää ja mitä se maksaa? En ole vielä perillä. ♥ Ystäväni, me ollaan tällä matkalla yhdessä ja Jeesus itse kävelee meidän vierellä! Hän on HYVÄ PAIMEN. What would a man give for love? the Spirit is asking.
If a man gave for love all the wealth of his house, he would utterly despise the recognition. If a man gave all that he had for love, he would count it all as nothing in the end. Because love loves to love And the reward of love.. it is love! I will tell you mystery, I'm speaking about Christ, Christ and His bride. For this reason he left His Father's house – How then should we respond? You set your love on me I can feel it, I can feel it: Be the fire in my heart, be the fire in my soul, Immortal. We want to love Him and give Him His inheritance. We want to give You Your heart's desire: To give You what You're looking for. To please You, we want to love God on God's terms.
0 Comments
Tiiätkö, viime kesänä pohdin Turussa yhdessä vaiheessa sitä, et hei Jeesus, mihin mun rohkeus oikein valuu? Ja tajusin, et aaah, mun pitää vaan mennä takasin sille paikalle, mistä sen sainkin! So good. Rohkeus, jossa elän, ei ole mun omaa, vaan oikeesti tosi yliluonnollista. Armoa! Muistan, miten keväällä mietin, mitä kaikkia mahdollisuuksia mulla on edessä Suomessa ja yllättäen totuus iski. Muistan surreeni ääneen: "God, I CAN DO NOTHING... I can do nothing! I can do NOTHING!" ja yllättäen hän täydentää lauseen mielessäni: "The Son can do nothing of himself. He does only what he sees the Father doing. Whatever the Father does, the Son also does." Johannes 5:19. Rohkeus, missä elän, syntyy läheisyydestä Jeesukseen. Hän on täydellinen rakkaus ja mitä enemmän tuo rakkaus saa täyttää ja ohjata jokaista ajatustani, sitä vähemmän sydämessäni on tilaa pelolle. Jeesus ei antanut minulle pelon henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen! (1 TIm 1:7) Johdan täällä Reddingissä yhtä evankeliointi-tiimiä kaverini kanssa ja ihmisiä kohdatessani olen huomannut, että minua auttaa, kun annan sydämeni täyttyä Isän ajatuksista lapsiaan kohtaan. Miten kohtaisin kauan kadoksissa olleen veljeni? Muistutan myös itseäni siitä, että sanani ovat aina täynnä ELÄMÄÄ ja TOIVOA Jumalasta kaukana oleville. Jumalan sana minun suussani on AINA, AINA, AINA voimallinen ja saa paljon aikaan. Hän on uskollinen sanalleen. Kuinka moni sydän vain odottaa sitä, että joku tulee ja kertoo, että Taivaan Isä rakastaa häntä ihan täydellisesti ja haluaa antaa hänen syntinsä anteeksi? Meille on annettu ihan mykistyttävän ihmeellinen kutsu ja auktoriteetti demonstroida Jumalan rakkautta laskemalla kädet sairaiden päälle, julistaa terveyttä ihmisten elämiin, nähdä heidän tulevan terveiksi ja johdattaa heidät sisälle Valtakuntaan. "Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette." (Johannes 5:20) ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” (Johannes 20:21) Jos haluaa kasvaa esimerkiksi juuri manitsemassani evankelioinnissa, on tosi rohkaisevaa kävellä jonkun sellaisen kanssa, joka on jo pidemmällä kuin itse! Näissä hetkissä saa lainata sen toisen rohkeutta ja venyttää omaa mukavuusaluettaan turvallisesti. Mun omassa evankeliointi-tiimissä on muutama ujo kaveri ja sitten pari kokeneempaa tyyppiä. Kaikkein parasta on kävellä yhtä matkaa sen aremman ystävän kanssa, rohkaista häntä ottamaan uusia riskejä ja seistä hänen vierellään valmiina jatkamaan siitä, mihin hän jää. Rohkeus tarttui myös opetuslapsiin, jotka he hengasivat Jeesuksen kanssa! Now when they saw the boldness and unfettered eloquence of Peter and John and perceived that they were unlearned and untrained in the schools [common men with no educational advantages], they marveled; and they recognized that they had been with Jesus. Acts 4:13 (AMP) Jouluiloa, valoa ja taivaallista rohkeutta teille toivottaen, Heidi
Tän blogin suunta on kohti kokonaisvaltaista ja täyttä elämää. Tahdon, että jokainen solu ja ajatus mussa rakastaa Jeesusta ja haluan pitää huolta myös mun kropasta, jossa Hän majailee. Ja siks haluan kirjoittaa tänään ruuasta (bravó!). Ehkä tähän blogiin siis tulee tän postauksen myötä jonkinlainen lifestyle-sävy, jos nyt tykkää luokittelusta, mutta vaatteita en kyllä vois alkaa kuvaamaan, ei huolia. Sidenote: On tuntunut niin hyvältä tulla takaisin omaan seurakuntaan ja nähdä, että kaikkien suulla ja sydämessä sykkii yksin Jeesus. Kuin siistiä! Ei vois parempaa pyytää.
Mietin, mikä kuvais mun ruokafilosofiaa. Nimittäin kaikilla on jonkunlainen sellainen, vaikkei sitä tietoisesti olisi ajatellutkaan. Joten, kun nyt haluan tätä blogini RUOKA - (woop woop!) valloitusta jotenkin alustaa, niin kyllä se on tietynlainen puhtaus yhdistettynä uteliaisuuteen. Nautin luovista tavoista laittaa (oikun ois aina kotimaisia) vihanneksia, rakastan omenoita haha, täysjyväviljoja, kookoshiutaleita (totutan mun kämppistä niihin #jeeee terkkuja), pähkinöitä ja siemeniä, intialaista ruokaa, clipperin chai-teetä (jos Herra soisi niin vaikka joka aterian yhteydessä) ja hyviä mausteita. Huomaan, että mitä prosessoidumpaa jokin tuote on (kuten muunneltu maissitärkkelys ja aspartmaami), sitä vähemmän mun tekee mieli sitä suuhuni laittaa, eikä mua haittaa sanoa ei kun tarkoitan ei. Kieltämättä arveluttaa kun ihmiset lähtevät hieman 'parantelemaan' Taivaan Isin luomistyötä – ja kas kummaa jos high fructose corn syryp ei sulakaan kropassa ja saa aikaan lihavuutta (alhaalla video). Amerikka oli täääynnä ihmeellisen värisiä (väriaineet) herkkuja ja ne oikeastaan ällöttivät kuin houkuttelivat maistamaan. Ehkä jotain ihmetyttää, etten yläkoulun jälkeen ole ostanut itselleni karkkia kuin muistaakseni kerran, ja senkin pussin syömisessä kesti varmaan puoli vuotta! :D (tulee kyllä kaverilta maistettua, ilman kummempia intohimoja tosin) Mutta annas kun meillä töiden taukotilassa on raakasuklaata maistiaiseksi. En kestäää! YES! Voiko olla parempaa? Oon siis niitä ihmisiä joita ihastuttaa ajatus siitä, kuinka erinomaisen kakun voikaan valmistaa manteleista ja banaani-avocado-kaakao-mössöstä ilman lisättyä sokeria. Amerikassa oli siis paljon överijuttuja, mutta niiden keskellä oli toisaalta tosi fine mennä kaikessa vastavirtaan halutessaan (ylipäänsä tämä yees anything goes if it makes you feel good -new age thinking). Jos kuitenkin pysytään ruoka-aiheessa, niin Jumala loi meille ihan valtavan hienot kropat ja on todellakin viisasta pitää niistä huolta kiinnittämällä huomiota siihen, mitä syö. Se, miten mun keho voi, vaikuttaa mun mieleen, tunteisiin, terveyteen, jaksamiseen, sosiaaliseen ja hengelliseen elämään. On varmaan aika helppo ymmärtää, että vihollinen nauttii suunnattomasti kun jollain elämän osa-alueella ei ole tasapainoa. On haaste kuulla Jumalan ääntä jos kroppa on ylikierroksilla karkeista tai energiajuomista jne. ja basic-juttu esimerkiksi kriisin aikana on pitää huolta siitä, että nukkumisrytmi pysyy hyvänä ja tulee syötyä terveellisesti, mikä luo hyvän perustan paranemisprosessille tunteissa ja mielessä! Elämä ei ole aina yhtälöä 1+1. En esimerkiksi voisi palauttaa huonoa päivää ainoastaan aamulla ahmittuun keksipakettiin (sillä voin oppia käsittelemään tunteeni). Sen verran omasta kokemuksesta kirjoitan, että tiedän, miltä tuntuu olla painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen. Yläkoulun loppuessa päätin Jeesuksen kanssa, etten enää jaksa peitellä itseäni: niin likaista sydäntäni kuin sitten kätkeytyä kameralta, kun en halunnut katsoa ja kohdata sitä, miltä näytin. Haluan muuttua Jumala! Toivon, että sait kiinni ajatuksistani ja löysit sydämeni näistä sanoista. Jos huomaat elämässäsi negatiivisen kierteen, niin tänään on se päivä kun voit sanoa ei ja alkaa murtaa tylsää kaavaa. Sinun ei tarvitse jäädä olosuhteiden uhriksi ja vangiksi. Sulla on Pyhän Hengen voima taivaasta tukemassa hyviä, jumalallisia valintoja, jotka ovat täynnä VAPAUTTA ja ELÄMÄÄ Jeesuksessa. Oma vinkki: kohtaa itsesi. Kohtaa Jumala. Ota selvää tunteistasi ja niiden lähteistä. Kysy itseltäsi, miten voit ja sen jälkeen miksi! Hahaaa, I pray you'd wake up with hunger pains for Jesus!
Joo, ja nyt tämän saarnan jälkeen haluan kuitenkin esitellä sinulle PULLAN, koska meillä oli juuri kuluneella viikolla ihan mielettömät tuparit. Tosi rehti pulla tämä kuitenkin on, sillä S:llä oli kaapissa luomusokeria ja luomuvehnäjauhoja. Itse asiassa, jos olisin tajunnut, että meillä oli vielä jäljellä stevia-sokeria, olisin varmaan testannut sitä tässä, mutta se jää sitten ensi kertaan hehee. Tästä ei tullut liian makeaa omaan makuuni ja saadun palautteen mukaan suhteet näyttivät toimivan!
Ajatus reseptiin lähti siitä, että me tajuttiin S.n kanssa, että olis kiva tehdä juhliin jotain itsekin (meidän priorisoitu energia siis kului ohjelman suunnitteluun). Eli, ei aikaa käydä kaupassa joten mitäs mitäs meidän jääkaapissa onkaan?? Tyypillinen tapaus. Ja silloin muistin S:n juuri edellisellä viikolla tehneen maailman parhaimpia sämpylöitä, joita kohotettiin yön yli jääkaapissa, mikä teki niiden rakenteesta ihanan huokean! Toimisiko se pullan kanssa myös? Pienensin vähän tavallista pullareseptiä ja näin kävi:
|
Heavenly
|